Perhe
on paikka
jossa kasvaa
ja kypsyy

Äidiksi tuleminen, isäksi tuleminen

Isänä tai äitinä oleminen ei ole koko vanhemmuuden ajan samanlaista. Lapsen ikä ja kehitys sekä perheen tilanne vaihtelevat ja vanhemmista eri asiat tuntuvat haastavilta. Tehtävä kasvattaa.

Äidiksi tai isäksi tuleminen tuo mieleen muistot omasta äidistä ja isästä. Tiedostamattomastija roolit toistuvat taas. Millainen sinun äitisi/isäsi oli – millainen äiti/isä haluat itse olla ja millainen äiti/isä haluat, että kumppanisi on? Äidin tai isän rooleihin täytyy kasvaa yhdessä.

Tasa-arvo ja roolit

Kun pari saa lapsen, heidän olisi hyvä olla tietoisia siitä, että heille muodostuu uusia tapoja yhdessäololle ja yhteisen vastuun jakamiselle. Jokaisella on kaavoja omasta lapsuudestaan sille, millainen on äiti tai isä. Nämä tavat ajankohtaistuvat lähinnä huomaamatta ja ne on hyvä tuoda näkyviin.

  • Miten äiti/isä osoitti rakkautta ja hellyyttä?
  • Miten vanhemmat jakoivat kotityöt ja lasten hoidon sekä taloudellisen vastuun?

Kummankin kasvuperheissä olleita tapoja voidaan yhdessä miettiä ja myös pohtia sitä, miten asiat halutaan hoitaa omassa perheessä.

Ensi alkuun on usein niin, että toinen osapuoli, usein vauvan synnyttänyt äiti, on kotona vauvan kanssa ja toinen osapuoli jatkaa töissä. On aika luonnollista, että kotona olevalla äidillä on suurempi vastuu kodista ja läheisempi suhde vauvaan. Mutta on tärkeää, että myös toinen osapuoli saa heti alusta mahdollisuuden luoda läheisen suhteen vauvaan. Se onnistuu esimerkiksi osallistumalla vauvan hoitoon. Jos perheeseen syntyy useampi lapsi, niin jako kodin arjen (kotona olevan osapuolen, usein naisen alue) ja taloudellisen vastuun (töissä käyvän osapuolen, eri sukupuolta olevien suhteessa usein miehen alue) välillä muodostuu yhä selkeämmäksi. Se johtaa esim. siihen, että kodin ulkopuolella työskentelevällä osapuolella on selkeä raja työajan ja vapaa-ajan välillä, kun taas kotona olevalla osapuolella ei sitä ole.

Seksuaalisuus

Moni pari kokee notkahduksen seksielämässään, kun heistä tulee vanhemmat. Seksihalu vähenee johtuen väsymyksestä, hormonaalisista muutoksista (kuivat limakalvot imetyksen aikana saattavat aiheuttaa yhdyntäkipuja), siitä, että vauvan synnyttäneen naisen kehonkuva on muuttunut (”lihava ja ruma”), ja siitä, että parilla ei ole riittävästi kahdenkeskistä aikaa ja rauhaa.

Jokainen pariskunta päättää itse siitä, millainen on hyvä seksielämä. Seksi on paljon enemmän kuin yhdyntä. Silloin, kun seksihalu ja jaksaminen ovat vähentyneet, on hyvä osoittaa toisilleen hellyyttä, rohkaista toisiaan ja sanoa toisilleen kohteliaisuuksia, halailla ja pussailla. ”Pidetään sauna lämpimänä myöhempiä kylpyjä ajatellen!” Synnyttäminen merkitsee naiselle kehon suurta muutosta. Kyse on pääsääntöisesti painonlisäyksestä ja uusista vartalon muodoista. Uuteen ulkonäköön tottuminen ja sen hyväksyminen vie aikaa. Se käy paljon helpommin jos nainen kokee, että hän on kumppanin mielestä kaunis ja viehättävä. Parisuhteessa pitääkin muistaa sanoa toisilleen kohteliaisuuksia. Pysyvät fyysiset muutokset ovat eräänlainen kunniamerkki – merkki siitä, että on saanut tulla äidiksi.

Lähteet: Föräldrakraft, diskussionsunderlag för föräldragrupper. Folkhälsan/FamiljeBoLaget.
Väestöliitto/Minna Oulasmaa

 

Perheet ovat erinäköisiä

Moni asia, mikä pätee äidistä, isästä ja lapsesta koostuvaan ydinperheeseen, pätee yhtä lailla muihin perhemuotoihin, esim. perheisiin, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, yksinhuoltajaperheisiin, tai uusperheisiin. Näillä kaikilla perheillä on kuitenkin ominaispiirteensä ja niihin kohdistuu tiettyjä haasteita.

Uusperheet

Suhteen päätyttyä saattaa jossain vaiheessa käydä niin, että muodostuu uusi suhde ja osapuolten on päätettävä siitä, rupeavatko he elämään yhdessä. Ennen sitä on tärkeää, että kumpikin on työstänyt edellisen suhteen kriisit ja vaikeudet niin, etteivät he tuo niitä mukanaan uuteen suhteeseen. Heidän on myös tärkeä ymmärtää, että uusi perhe ei tule olemaan samannäköinen kuin vanha – perhe-elämä on erilaista, kun perhe koostuu aikuisista ja lapsista, jotka eivät ole kasvaneet yhdessä. On löydettävä uusia rooleja ja uusia keinoja selvitä arjesta, sillä arki tuo mukanaan uusia haasteita. Usein kestää monta vuotta, ennen kuin uusperheessä löydetään yhteenkuuluvuutta ja yhteishenkeä.

Hyvinvointi ja viihtyvyys uusperheessä riippuvat pitkälti siitä, miten suhteet toimivat. Se koskee perheen sisäisiä suhteita kummankin aikuisen välillä. Se koskee myös toisen osapuolen lasten ja toisen aikuisen välisiä suhteita sekä sisarpuolten välisiä suhteita. Tämä pätee myös perheen ulkopuolisiin suhteisiin: suhteisiin entisiin puolisoihin, lasten toisiin biologisiin vanhempiin ja muihin sukulaisiin sekä suhteisiin vanhoihin ystäviin.

Tässä muutama nyrkkisääntö:

  • Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa
  • Kukaan ei voi olla uusi isä tai äiti, mutta hän voi silti olla tärkeä aikuinen
  • Aikuinen voi olla läheinen ja tärkeä vaikka hän ei asukaan lapsensa kanssa
  • Riittävän hyvin toimiva uusperhe vaatii työtä, mutta se on työ, joka kannattaa tehdä
  • Joskus lapsen asuinperhe ei ole hänen tunneperheensä, eli se perhe johon hän tunteenomaisesti kuulu.
  • Silloin riittää, että osoittaa kunnioitusta ja huomaavaisuutta niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa asuu.

Sateenkaariperheet

Suomessa hlbt-henkilöt (homo, lesbo, bi ja trans) ovat kauan saaneet taistella, jotta heidän kykynsä vanhemmuuteen hyväksyttäisiin. Tänä päivänä naisparit voivat saada hedelmöityshoitoja ja sisäiset adoptiot ovat mahdollisia. Samaa sukupuolta olevien parien ei vieläkään ole yhtä ”helppoa” saada lapsia kuin heteroseksuaalien parien. Se, miten pitäisi vastata kaipuuseen yhteisistä lapsista, on erityisen tärkeä asia samaa sukupuolta oleville pariskunnille.
Toinen tärkeä asia on se, miten ympäristö suhtautuu perheeseen, kun suhteessa vihdoin on lapsia:

”Uskon, että yksi sateenkaariperheiden erityisongelmista on suhde ympäristöön. Näen sen myös tärkeänä asiana jonka tulisi toimia. Ellei suhde ympäristöön toimi tai jos koko ajan pelkää sitä, mitä ympärillä olevat ihmiset sanovat, siitä seuraa helposti muita ongelmia. Tarkoitan, että jos suhteessa on lapsia, niin olet tekemisissä neuvolan kanssa, koulun kanssa, jne. Monille ihmisille sateenkaariperhe on edelleen uusi asia, joten on hyvä jos itselle on selvää, mitä edustaa.”
(nainen, 40+)

Ei ole kyse vain siitä, että hyväksyy oman identiteettinsä ja tilanteensa ja että sille saa muiden hyväksynnän. Voi myös tuntua siltä, että pitäisi kyetä esittelemään täydellistä perhettä, jotta ei tarvitsisi kohdata kriittisen ympäristön ”mitä me sanoimme”-asenteita.

Perustettaessa perhettä ja tultaessa vanhemmiksi, kuten kaikessa muussa inhimillisessä kasvamisessa, on hyötyä niistä malleista, joiden kanssa on kasvanut ja jotka löytyvät omasta ympäristöstä. Joskus haluaa sanoutua irti vanhoista malleista – ”minusta ei koskaan tule sellainen” – ja silloin saattaa joskus pitää etuna ja vapautuksena sitä, että saa aloittaa alusta ja rakentaa perhettä omalla tavallaan. Matkan varrella tarvitsee kuitenkin usein malleja tai ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa elämänehtonsa. Sateenkaariperheiden ei ole kovinkaan helppoa löytää perheilleen malleja yhteiskunnassa, jossa useimmat perheet koostuvat äidistä, isästä ja lapsista. Esimerkiksi Sateenkaariperheet haluaa olla foorumi, joka tekee työtä laajentaakseen perhekäsitystä sekä antaa tietoa ja toimii yhteys- ja keskustelufoorumina sateenkaariperheille.

 

Lähteet ja lisätietoja:

Suomen uusperheellisten liitto ry
Sateenkaariperheet ry
Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
Folkhälsan: FöräldraPark